23.11.2016

No waste November - kriittisyyden herääminen


Kolme viikkoa takana itselleni asettamaa haastetta pohtia kuluttamista ja zero waste-elämää. Alussa olin varma, että homma olisi piece of cake, mutta todellisuudessa varsinkin viime viikolla olin turhautunut ja kyllästynyt joka kerta kaupassa miettimään mitä voin ostaa ja tunsin omantunnon pistoksia muoviin kääritystä leivästä. On siis myönnettävä, että vaikka kuinka haluaisin, ei muutos tapahdu yhdessä yössä eikä yhdessä kuukaudessa. Olenkin siis hieman huojentunut, että haaste on pian ohi ja voin tekemieni huomioiden pohjalta edetä ilman (itse itselleni asettamia) paineita olla zero waste-guru yhdessä kuussa. 

Zero waste-elämään perehtyminen on herättänyt itsessäni myös kritiikkiä termiä kohtaan. Ensinnäkin zero waste kuulostaa mielestäni hieman typerältä, sillä täysi roskattomuus on utopiaa. Vaikka omassa elämässään ei tuottaisi roskaa, muodostuu tuotteiden tuotantoprosessin aikana varmasti jätettä ja ostamalla bulkkina jää roskat kaupan hoidettavaksi. Niinpä zero waste olisi täydellisesti mahdollista ainoastaan lopettamalla kuluttaminen. Mielestäni olisikin parempi puhua pyrkimisestä mahdollisimman roskattomaan elämään, joka mahdollistuu miettimällä kulutusvalintoja. 

Toisekseen The Rogue Ginger blogissa oli hyvä pointti (1.) siitä kuinka roskien kerääminen lasipurkkiin on vain ongelman säilömistä eikä sen ratkaisemista. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että roskien esittelyn sijaan olisi toimivampaa ottaa yhteyttä tuotteiden valmistajiin ja kysyä ovatko he miettineet ympäristöystävällisen pakkausmateriaalin käyttämistä. Kirjoituksessa on esimerkkinä tablettien painopakkaukset, joita olisi mahdollista tehdä kierrätettävistä materiaaleista muovin ja alumiinin sekoituksen sijaan. Näin ollen zero waste-elämällä olisi mahdollisesti konkreettista vaikutusta ympäristöystävällisyyden edistäjänä. 

Vaikka olen kriittinen, ei se tarkoita, että kokisin zero waste-elämän huonona. Päinvaistoin! Mielestäni on vain tärkeää suhtautua kriittisesti ja muodostaa oma käsityksensä aiheesta. Loppujen lopuksi jälkeen palaan jo pitkään pyörittelemääni ajatukseen; tee parhaasi, se riittää. Tuskailemisen sijaan on parempi keskittyä jo tehtyihin muutoksiin ja miettiä kuinka muutosta ympäristöystävälliseen arkeen voisi levittää ruohonjuuritasolla. 

Hyvää viikkoa! 

Lähteet:
  1. http://www.therogueginger.com/2016/11/who-is-responsible-for-making-reducing-rubbish.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti