17.11.2016

Kestävän kuluttamisen jäljillä


Kuten edellisestä postauksestani saattoi lukea, on muovin välttely ja roskattomuus ollut melko vaikeaa. Olen myös keskittynyt oikeastaan kokonaan roskien kierrätykseen ja muovin välttelyyn, jonka vuoksi No waste November haasteen toinen puoli, kestävä kuluttaminen on jäänyt täällä vähemmälle huomiolle. Kiitos hyvien kommenttien, tartun nyt tuohon mitä merkittävimpään seikkaan. 

Jälkiviisaana kun miettii, olisi kuluttamista kannattanut käsitellä ensimmäiseksi, mutta käy se näinkin päin. Mitä sitten on kestävä kulutus? Sykkeen ylläpitämän ilmasto-oppaan mukaan se on kestävää niin ympäristön, talouden kuin sosiaalisen puolen kannalta (1.). Käytännössä se merkitsee sitä, että luonnonvaroja kierrätetään mahdollisimman paljon, raaka-aineiden käyttöä minimoidaan ja tuotanto on eettistä. Kestävyyttä voidaan mitata eri tavoin kuten ekologisella jalanjäljellä tai hiilijalanjäljellä. Kiteytettynä kestävä kulutus on mielestäni ostamista vain tarpeeseen ja valitsemalla  mahdollisimman kestävän vaihtoehdon. 

Kuinka moni meistä sitten kykenee tuohon ylevään tavoitteeseen? Valitettavasti en voi vastata kyllä. Tavoitteen vaikeus kun on siinä, että ostaminen on kivaa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet uusien tuotteiden näkemisen aktivoivan aivojen avainalueita, parantaen mielialaa ja tehden olon paremmaksi aikaansaaden shoppailuhuuman (2.). Eikä shoppailua pidä tässä rajoittaa vain ostoskeskuksiin, sillä yhtälailla kirpputorilla kiertely aikaansaa aivoreaktion. Näin ollen vaikka kuinka ostaisi vaatteensa käytettyinä ja ruuat sekä kosmetiikat ekokaupoista, ei ole kauhean ekologista kantaa kotiin ylimääräisiä, turhia tuotteita, puolustellen niiden ympäristöystävällisyyttä.

Onneksi shoppailuhuumaa on mahdollista vastustaa opettelemalla tunnistamaan sen oireet! Itselläni toimii se, että jätän tuotteen takaisin hyllyyn tai rekkiin, kävelen pois ja yritän perustella tuotteen tarpeellisuuden. Yleensä tuona aikana shoppailuhuuma hellittää ja tajuan etten oikeasti tarvitse tuotetta. Toisekseen tiedän, että tylsistyneenä tai apeana haksahdan kaikista helpoiten ns. piristysostoksiin, minkä vuoksi en mene kuluttamaan aikaa kauppoihin. Sen jälkeen, kun on oppinut tunnistamaan tekijät, jotka ajavat shoppailuun, on enää aika vaikeaa sallia itselleen turhat ostokset. 

Kuluttamisen vähentäminen on vaikeaa, sillä yhteiskuntamme on rakennettu ostamisen varaan. Talouskasvun takaamiseksi ostaminen on tärkeää ja usein se tapahtuu ympäristön ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, sillä jatkuva talouskasvu lisää työmääriä (1.).  Ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi talouskasvu pitäisikin kytkeä irti luonnonvarojen käytöstä. Schandl et al. (2016) (3.) tekemän tutkimuksen mukaan se olisi mahdollista poliittisten asetusten avulla esimerkiksi verottamalla hiilipäästöjä ja ohjaamalla investointeja infrastruktuuriin, tuotantosysteemeihin ja teknologioihin, jotka mahdollistavat tuotteiden ja palveluiden tuottamisen pienemmällä ympäristövaikutuksella. Tutkijoiden mukaan kyseinen toiminta on teknisesti ja taloudellisesti toimiva vaihtoehto.

Kaiken kaikkiaan, koska kuluttamisen lopettaminen ja freeganiksi muuttuminen ei aivan helposti onnistu on omassa arjessa onneksi mahdollista karsia mihin ja mitä kuluttaa. Aiheen ollessa niin laaja, palaan siihen myöhemmin syventyen tiettyyn aiheeseen, kuten esimerkiksi ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. Jos aihe alkoi kutkuttamaan löytyy esimerkiksi Luontoliiton kulutus.fi -sivuilta hyviä vinkkejä kestävämpään kuluttamiseen.

Miten kestävä kuluttaminen sitten näkyi viikossani? On toki tärkeää huomata, että kokonaiskuvan saamiseksi olisi tarkasteltava pidemmän aikavälin tapahtumia eikä yhden viikon teoilla ei ole kovin suurta merkitystä ellei sitten ole superkuluttaja. Oikeastaan en ostanut mitään uutta ellei ruokaa lasketa. Töiden teon/haun ohessa kävin kahvilassa ja leffassa, sekä askartelemassa heijastinhanskoja ja katsomassa taidetta Ateneumissa. Roskan määrän kannalta viikkoni oli melko vähäroskainen, sillä kotona töitä tehdessä ei roskaa pahemmin pääse syntymään ja leffaliput otin sähköisesti puhelimeen. Toki Ateneumista tuli sisäänpääsytarra ja askartelu ei onnistunut ilman roskien syntymistä. Mutta esimerkiksi heijastavien hanskojen ansiosta minun ei nyt tarvitse ostaa lisää heijastimia, joten tietyllä ajatustavalla toimin kestävästi. Lisäksi vaikka leffassa ja Ateneumissa käyminen ovat aiheuttaneet luonnonvarojen käyttöä, on parempi kuluttaa aineettomiin hyödykkeisiin. Ei sillä, etteikö taulut olisi fyysisiä, mutta taidemuseossa käyminen ei tuonut lisätavaraa kotiini. Helpoiten kuluttamista hillitsee kotona pysyminen, mutta pidemmän päälle se ei ole kauhean terveellistä. Niinpä auttaa jos pitää mielessään seuraavat kaksi seikkaa:

  1. Tiedä mitä tarvitset
    • Listan tekeminen voi auttaa hahmottamaan konkreettisesti mitä uupuu.
  2. Tunnista miksi ostat
    • Onko asia oikeasti tarpeellinen vai oletko sortumassa shoppailuhuumaan?

Lähteet:
  1. Ilmasto-opas, Kestävät kuluttajavalinnat: https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/28259fe8-7b5e-4806-8ab6-7c06739ef5cc/kestavat-kuluttajavalinnat.html
  2. The Wall Street Journal, This Is Your Brain at the Mall: Why Shopping Makes You Feel Good: http://www.wsj.com/articles/SB113382650575214543
  3. Schandl et al. (2016). Decoupling global environmental pressure and economic growth: scenarios for energy use, materials use and carbon emissions. Journal of Cleaner Production, 132 p. 45-56. <http://eprints.whiterose.ac.uk/92268/13/Owen%20Journal%20of%20Cleaner%20Production%202015%20AAM.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti